Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä (8/2015) oli erittäin mielenkiintoinen Reetta Rädyn kirjoittama juttu Helsingissä puhuttavista kielistä.

Jutusta jäi päähän pyörimään kaksi yleisesti kielen olemusta käsittelevää kohtaa.

“Filosofit, kuten Ludwig Wittgenstein, ovat kuvanneet kieltä sanomalla, että kielemme rajat ovat maailmalle rajat. Se tarkoittaa kai suunnilleen sitä, että kieli sekä mahdollistaa että rajoittaa ajatteluamme.”

“Kielet ovat ajatusten ja kulttuurien alustoja, ja siksi kaikki ajatukset ja kulttuurit ovat erilaisia riippuen kielestä, jolla ne toteutetaan.” [Kielentutkija Janne Saarikiven kommentti]

Tulee heti mieleen vanha kunnon “bullshit bingo”, jolla naureskellaan konsulttien hokemille iskusanoille. Hevonpaska-bingon osaajat ovat osa kulttuuria, johon kuuluu kulloinkin muodissa olevien sanojen käyttäminen. Tämän kulttuurin ulkopuolelle taas jäävät tietysti henkilöt, joille kyseiset termit eivät ole tuttuja tai niiden käyttö on vielä vakiintumatonta.

Toimitusjohtaja Saari käyttää ilmiöstä osuvasti sanontaa “toinen puhuu norjaa ja toinen serbokroaattia”. Tässä tilanteessa ei ole kyse pelkästään epäonnistuneesta kommunikaatiosta vaan myös erilaista kulttuureista. Vaikka kuvitteellista norjaa puhuva henkilö esittäisi asiansa täydellisen selkokielisesti, ei serbokroaattia puhuvalla ole mitään mahdollisuutta ymmärtää esitettyä viestiä.

Voi hyvin kuvitella, että monessa tapauksessa tarpeellisetkin muutokset kilpistyvät siihen että osapuolet kuvittelevat kommunikoivansa selkeästi asioista, vaikka toisella osapuolella ei ole edes mahdollisuutta ymmärtää. Ei vaivauduta ensin selvittämään yhteistä kieltä, jonka avulla ymmärryksen mahdollisuus nousee merkittävästi.

Kun johtajat puhuvat strategiasta, työntekijöiden korvissa kohisee kuin meri. Voisiko “strategia” olla vaikkapa “suunnitelma tulevien palkkojen varmistamiseksi”. Luulisi työntekijöitäkin kiinnostavan. Tai kun markkinointi sanoo “CRM”, IT kuulee “massiivinen tietokantaprojekti”.

Vaikka Google translatekin kääntää jo hämmästyttävän sujuvasti reaaliaikaisesti kielestä toiseen, eri kulttuurien ymmärrystä se ei kuitenkaan ratkaise. Ensin on selvitettävä keskustelukaverin kulttuuritausta ja vasta sitten esitettävä asiansa – yhteisellä kielellä.