Mikä tahansa liiketoiminta näyttää suurin piirtein tältä. Se on monimutkainen, muuttuva, kiemurteleva ja hankala selittää kokonaisuutena. Siinä ei ole suoria linjoja tai selkeitä rajoja yhden osan ja toisen välillä.
Selkeyden vuoksi se on kuitenkin jaoteltu osiin ja osien väliin on vedetty rajoja.
Tuo on markkinointia, tuo on myyntiä, täällä on johtamista ja tuolla tukitoimintoja. Sama asiakkaiden kanssa. Nuo ovat varhaisia omaksujia, nämä sosiaalisia pölpöttäjät ja tuolla laatikossa majailevat epäilevät erkit.
Tämä on vielä ihan ok. On paljon helpompi selittää työkaverille, että markkinointi lähtee oikeasta alakulmasta ja nousee kaarevasti kohti vasenta yläkulmaa pienellä kierteellä. Tai että epäilevät erkit tekevät keskellä z-kirjaimen näköisen mutkan.
Mutta sitten, vahingossa tai tahallaan, joku unohtaa, että on kyse kokonaisuudesta, joka on jaoteltu osiin, jotta siitä olisi helpompi keskustella muiden kanssa.
Myynti hermostuu markkinoinnille ja päättää tehdä asiat jatkossa omalla tavallaan.
Tukitoiminnot kokevat jäävänsä muiden varjoon ja rupeavat raivaamaan tilaa isommalle roolille.
Johtaminen jää tuskailemaan epäilevien erkkien kanssa, kun sosiaaliset pölpöttäjät jo hakevat uutta kiinnostuksen kohdetta.
Yksinkertainen ja pieni unohdus, johtaa siihen, että osat eivät enää näe kuuluvansa kokonaisuuteen. Osat eivät ymmärrä, että on olemassa vain yksi kokonaisuus, josta ne ovat pieni palanen.
Vaikka osat kuinka yrittäisivät toimia itsenäisesti ja oman päänsä mukaan, se ei onnistu. Koska ei ole olemassa mitään erillisiä osia, vain kokonaisuus, joka jaettiin osiin vain siksi, että sitä olisi helpompi kuvailla.
Miksi tämä on kaikkien ongelmien äiti? No siksi, että lähes kaikki ongelmat johtuvat samasta unohduksesta. Olemme joskus kauan sitten vetäneet rajoja ja pilkkoneet osiin. Viikkoja, kuukausia tai vuosia myöhemmin ihmettelemme osien epäsopivuutta, unohtaen että pilkoimme itse kokonaisuuden osiin.
Tämä pohdinta on mukaelma filosofi Alan Wattsin ajatuksista.
