Mikä on tärkein ihmisen kehosta saatava datavirta?
Se voisi varmaan olla joku muukin, mutta tämän prototyypin lähtökohtana oli sydämenlyönti. Jos sydämenlyönnit ovat reaaliaikaisesti seurattavissa, niin kenelle niitä halutaan jakaa? Voisiko vaikka koko perheen sydämenlyönnit tuoda näkyville?
Kuten aiemminkin, tavoitteena oli luoda esine, joka herättäisi ajatuksia ja johtaisi pohtimaan kehosta kerättävää dataa eri näkökulmista.
Mitä dataa kehosta pitäisi kerätä?
Datan kerääminen alkaa yleensä helpoimmasta päästä, kehon osalta datasta joka saadaan mitattua tunkeutumatta kovin syvälle ihon alle. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että se on oikeaa dataa kerättäväksi. Kaiken lisäksi keho on kokonaisuus, jonka yksittäisestä osasta ei välttämättä voida sanoa miten kokonaisuus toimii. Käykö siis niin, että mittaamme pitkään yhdentekeviä asioita, ennen kuin päästään pisteeseen, jossa datasta on todellista hyötyä?
Vai käykö niin, että emme loppujen lopuksi koskaan edes koskaan pysty mittaamaan oikeasti tärkeitä asioita? Hyvinvointi ja terveys koostuvat niin monesta toisistaan riippuvista asioista, että onko niiden mittaaminen mahdotonta? Saamme kyllä mitattua niiden yksittäisiä ilmentymiä kehosta, mutta onko kokonaiskuvan muodostaminen mahdollista?
Enemmän vai vähemmän hyvinvointia?
Väittäisin, että tälläkin hetkellä meillä on epätasapaino tiedon ja toiminnan suhteen. Tietoa hyvinvointiin vaikuttavista asioista on valtavasti, mutta sairastumme silti monenlaisiin tauteihin, jotka voitaisiin välttää vaikkapa vain syömällä ja liikkumalla oikein. Toisaalta tiedon kautta olemme yleisesti ottaen terveempiä kuin koskaan, lapsikuolleisuus on vähentynyt ja elinikä pidentynyt merkittävästi.
Tuoko lisädata parannusta asiaan? Jos näemme reaaliaikaisesti miten kolesteroliarvoni muuttuvat niin auttaako se muuttamaan ruokailutottumuksia? Muodostuuko painonhallinnan rinnalle uusia jojoilun muotoja, joissa kilojen sijaan sahataan edestakaisin muilla arvoilla?
Erilaisten liikuntaan liittyvien seurantapalveluiden osalta on esitetty kritiikkiä, että ne ohjaavat ihmisiä kirjaamaan liikuntasuorituksia liian heppoisin perustein. Voiko kehon datan kanssa käydä samoin? Keskitymme vain seuraamaan numeroita ymmärtämättä niiden todellista merkitystä ja keinoja vaikuttaa muutokseen.
Kuka päättää mitä tavoitellaan?
Pelkän datamassa kerääminen ilman tavoitteita ei hyödytä ketään, joten kuka päättää mitä tavoitteita kohden datan avulla edetään? Potentiaalisia datasta kiinnostuneita tahoja on useita terveydenhuollon toimijoista vakuutusyhtiöihin ja urheiluvarusteiden valmistajista teknologiayrityksiin. Jokaisella näistä tahoista on omat intressinsä datan keräämiseen: vakuutusyhtiö voisi kannustaa elämään mahdollisimman riskitöntä elämää kun taas urheiluvarusteiden valmistaja haluaisi ohjata kohti kovempia ja kovempia fyysisiä suorituksia, joissa piilee taas omat riskinsä.
Kaupalliset terveydenhuollon toimijat voivat ansaintamallista riippuen, joko kannustaa palveluiden käyttöön (maksat kun käyt) tai kannustaa pysymään pois palveluiden piiristä (maksat jos et joudu käymään). Julkisella puolella taas katsotaan helposti massaa, koko kansan edun mukaista elämää, mutta johtaako se siihen että massasta poikkeavat yksilöt joutuvat muokkaamaan elämäntapaansa väärään suuntaan?
Kuka omistaa datan?
Aina ajankohtainen kysymys kaikkien digitaalisten palveluiden osalta on datan omistajuuden määrittäminen. Jos annat datasi kaupallisen palvelun käyttöön, niin mitä he saavat sillä tehdä? Mainosten näyttäminen sähköpostien tai kavereille jaettujen viestien sisällön perusteella on yksi asia, mutta entäs vakaviin sairauksiin liittyvien oireiden pohjalta tehtävät ehdotukset? Maksa lisää niin kerromme onko sinulla syöpä?
Pitäisikö suomalaisten data saada julkisen terveydenhuollon piiriin ja miten se olisi mahdollista? Vai luovutammeko suosiolla datamme kenelle tahansa toimijalle, joka tarjoaa parhaat välineet sen keräämiseen ja ehkä joudumme käyttämään verorahoja datan takaisin ostamiseen?
Saako datalla statusta?
Sosiaalisen median avulla kukin voi jakaa itsestään sellaisen kuvan kuin haluaa. Käykö kehon datan osalta samoin? Näytämme muille vain ne puolet itsestämme, jotka koemme näyttämisen arvoiseksi. Ne kenellä veri-arvot ovat kohdillaan jakavat ilomielen otteita datastaan, joku muu valitsee jonkin erilaisen datapisteen jaettavaksi ja osa pitää datan vain omana tietonaan. Onko tekstin ja kuvien jakamisella eroa kehon datan jakamiseen nähden?
Lisääntyykö eriarvoisuus?
Nykyisetkin digitaaliset palvelut asettavat ihmisiä eriarvoiseen asemaan osaamisen, uskalluksen ja saavutettavuuden osalta. Kainuun projektin tiimoilta olemme havainneet että digitaalinen kuilu ei näy niinkään nuorten ja vanhempien ihmisten välillä, vaan enemmänkin erilaisten palvelutarpeiden välillä. Iästä riippumatta, he jotka tarvitsevat enemmän palveluita kaipaavat myös eniten henkilökohtaisia kohtaamisia, sähköisten palveluiden sijaan.
Vahvistaako kehosta kerättävä data tätä suuntausta? He, jotka eniten hyötyisivät datasta haluavat sitä vähiten kerätä ja päinvastoin?
Mitä tapahtuu jos proton yksi “sydän” lakkaa lyömästä? Onko syytä oikeasti hätääntyä vai onko ongelma vain datassa?
Aikaisemmat prototyypit
Road signs for robot cars
Slow digital
Screens everywhere
