Helsingin Sanomat vuodelta 1924. Löysimme lehden keittiöremontin yhteydessä. Talo, jossa asumme on valmistunut vuonna 1925, joten lehti taitaa olla vanhinta mitä tästä huushollista löytyy.
Muutama viikko sitten pidetystä Tekesin Ubiikki koti-tilaisuudesta jäi mieleeni kummittelemaan yksi lause: “Tuttujen esineiden tutussa ympäristössä”. Tähän kiteytyy mielestäni olennaisin asia digitaalisuuden tulevasta kehityksestä. Erilaiset visiot esittävät tulevaisuuden maailman paikkana, jossa digitaalisuus on osa jokaista esinettä. “Internet of things” siis. Teknologian halventumisen ja pienentymisen myötä taloudelliset ja tuotannolliset ongelmat eivät estäkään vision toteutumista. Suurin este on kaikki se vanha tavara jota omistamme.
Yksittäisten laitteiden, kuten läppäreiden ja kännyköiden, uusiminen usein ei vielä muodosta ongelmaa. Mutta kuvitelkaa, jos joutuisimme uusimaan kaikki kodin tavarat yhtä usein. Mahdoton ajatus, varsinkin kun meitä parhaillaan opetetaan ekologiseen ja eettiseen kuluttamiseen, jotta maailman luonnonvarat saataisiin riittämään vielä seuraavillekin sukupolville.
Jokapaikan tietotekniikan osalta taidammekin tarvita ajatusmallin muutoksen. Ratkaisujen pitää olla hyvin yhteensopivia kaiken vanhan kanssa, oli sitten kyse esineestä vuodelta 1924 tai 1984. Lähtökohdaksi pitää ottaa vanhan tuunaaminen ja päivittäminen, eikä nykyisen tavan mukaan aina uuden ja kiiltävän tuotteen tai palvelun suunnittelu.
Muutama konsepti näiden ajatusten testaamiseksi löytyy jo suunnittelupöydältä, mutta palataan niihin kun saamme prototyypin valmiiksi.
Tämä kirjoitus on alun perin ilmestynyt Gyllene Skorin blogissa
